En kait ole jaksanut ja viittinyt kirjoittaa vähään aikaan. Joko on ahdistanut niin paljon, etten ole saanut sitä puretuksi tai  ei ole ajatus muuten vaan kulkenut.

Nyt sattuu ja ahdistaa niin paljon, että en osaa enää olla. Pakko tämä on jotenkin purkaa. Hajoan muutekin tähän. En jaksa kirjoittaa rakkaalle psykologilleni kun en jaksa kuunnella sitä minäymmärränmuttasinunpitäisitehdäjotainasioille. No onhan se oikeassa, mutta en mie jaksa.

Kun en tiedä mistä tää johtuu. Tai ehkä tiedän, mutta ei sen niin väliä.

En nyt jaksaisi puhua ihmisten kanssa. Pakko sitä kait on. Kuitenkin haluaisin pitää jotain yhteyttä muruun. En saa siihen mitään kontaktia, tai sekin kait johtuu minusta taas. Pitäisi ehkä vaan jaksaa kuunnella noita kaikkia.

Huomaatteko en saa mitään järkevää aikaseksi? Mukavaa kun tämä kaikki kiertää päässä kehää eikä mistään tule mitään.

Yritän vaikka keskittyä johonkin muuhun. Vaikka kirjoittaa rakkalle psykologilleni, että olen ihan ok. Se sitä varmastikaan usko, mutta antaa olla.

Huomenna jo koululle ja ensi viikolla tallivuoro.


Maria