sunnuntai, 30. marraskuu 2008

Veri

Sun veresi virtaa mun suonissani
Sun äänesi kuuluu mun puheessani
Taivuin samaan suuntaan mihin olit taipunut
Vaivuin samaan huumaan mihin olit vaipunut

En taistele vastaan vaikka pitäisikin
Sillä ainoastaan häviäisin
Sä annoit kaiken mitä janosin
Vannoit aamenen mut joit rakkauden

Hiljaa lasken seppeleen
Nukkuvan isäni arkun luo
En turhaan pelkää kuolemaa
Minutkin myöhemmin luoksesi tuo

Sun hahmosi häilyy mun unissani
Sun kasvosi säilyy mun kuvissani
Sä annoit kaiken mitä janosin
Vannoit aamenen mut joit rakkauden

Mun veri on sun 

Lepää rauhassa rakkaimmista rakkain <3

Toiselta puolelta, löysitkö jotain parempaa? Mä toivon, et sul on siellä paljon helpompaa. Mä toivon, ettei siel oo douppii taikka vankilaa. Työsiirtolaa, konnunsuota, taikka kakolaa.

Mä toivon, ettet löydä ittees jostain alempaa. Sähän tiedät, mitä itsemurhaajista sanotaan. Ja siitä paikasta, minne ne kuollessaan joutuu. Mut onks sekään sitten pahempaa, ku vitun konikoukku?


sunnuntai, 14. lokakuu 2007

Enjoy the Silence

Hejsan taas.

Pitäisi oikeasti olla nukkumassa, mutta ei oikeastaan väsytä. En tiedä mitä tässä tekisin hetken, ennen kun menen nukkumaan. Huomenna pitäisi mennä trimmaamaan tuo meidän kauhukakara (eli siis Penneyn ainoa eloon jäänyt narttupentu.) Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Tässä lomalla (kolme viikkoa) voisi sitä hakea lenkille. Pennin mielestä oli ihanaa kerrankin, kun joku oli metsässä mukana. Kävin eilen niitä lenkittämässä parin tunnin metsälenkin.

En kait ole kirjoittanutkaan niiden pentujen syntymän jälkeen. No niitähän syntyi yhdeksän, 5+4. Parin vuorokauden ikäisenä niitä sitten alkoi yhtäkkiä kuolla, ihan yhtäkkiä muutamassa tunnissa, saivat jotain kohtauksia, etteivät saaneet henkeä ja sitten kuolivat parin tunnin sisällä. Osa kuoli matkalla eläinlääkäriin, osa kotiin ja muutama eläinlääkärin pöydälle. Se oli ihan hirveätä, äiti nukkui miu huoneen sohvalla, vahti pentuja yötäpäivää, lisäsi lämpöä pennuille ja lisäruokintaa. Mikään ei auttanut. Kuolleet pennut lähetettiin Eviralle tutkittavaksi, sieltä selvisi, että pennuilla on joku synnytystiehyissä jo saatu bakteeri, joka sitten tappoi. Sairaus meni keukoihin heti, eikä pennut ehtineet kärsiä, eikä sille mitään olisi voinut tehdä. Eloon jäi yksi narttu ja kolme urosta. En sitten tiedä, mitä teen kun tuon astutan uudestaan. Täytyy se ainakin eläinlääkärissä käyttää. Katotaan sitten, että laittaako sen antibioottikuurille jo ennen astutusta. No nuo kaikki neljä ovat onneksi terveitä ja aktiivisia koiralapsia. Yhdellä oli jotain ruuasta johtuvaa ihon punaisuutta, mutta senkin sai kuriin oikealla ruualla.

Oi, hienoa. Se opintorahan tuloraja sitten nousi! Kiitos. Edellisestä kerrasta tosiaan on vuosia, ja sen jälkeen kuitenkin rahan arvo on laskenut. En nyt viitsi tähän kirjoitella mitään poliittista, siis lähinnä tähän vuorokauden aikaan, ei oikein ajatus kulje.

Iltaisin alkaa jo olla pimeää. Pääsee taas aloittamaan tutut iltalenkit. Viimeiset viisi vuotta olen koirien kassa käynyt koko ajan piteneviä lenkkejä.. Malinin viimeisen talven kävelin vain muutaman kilometrin illassa, viime talvena kävelin jo reilut viisi kilometria. Tänä syksynä voisi taas kilometrejä lisätä, jos vain keksisi jotain lenkkejä, ja kuntokin riittäisi. Täällä kyllä olisi remmilenkkeilyyn kymmeniä kilometrejä kävelyteitä.

Oma kunto on tippunut hirveästi. Harmittaa. Tietenkin asialle voisi tehdä jotain, jos jaksaisi. Jotain muutakin, että siitä valittaa täällä. Jos vain edes tänä talvena tulisi vähän luntakin, pääsisi hiihtämään. Iltaisin ei vain nykyään jaksa lähteä lenkille, kun tulee tallilta. Kotona Penny tietenkin odottaa.

Penneyn kanssa on nyt muutama näyttely käyty pentujen jälkeen. Menestys ei ole ollut kummoinen. Kaksi H:ta on tullut, toinen Kirsi Niemiseltä ja toinen Spanieliiton päänäyttelystä, molemmilla kerroilla siitä, että se on muka lihava. Ei se oikeasti ole, pentujen jäljiltä on vain vähän selkälihakset tippuneet ja löysää nahkaa lapojen päällä. Kaksi ERIä, toisella kertaa jopa PN4. Ollaan nyt Pennyn kanssa käyty kahdestaan parissa näyttelyssä. Se on ollut kovin rentouttavaa. Koira on rauhallinen ja toimii. Ensi viikolla sitten Seinäjoelle, kasvattajatädin määräys, vaikka en mielelläni olisi ko. tuomarille vienyt. No samapa se sitten, jos kolmas H tälle vuodelle haetaan. Ehkä pitäisi se Jyväskylään ilmottaa, tuomarin takia sinne voisi mennä, mutta taitaa olla aika kalju? Pudottaa nyt karvojaan, taitaa olla aika laikukas lauantaina...

Hilkka pitäisi viedä mätsäriin parin viikon päästä, en tiedä haluanko tietää, mitä siitäkin tulee :'> Ei se ole tainnut elämänsä aikana niin paljoa koiria nähdä kerralla ja ihmisiä. Jees. Saa nähdä. Murun Elvi-koirakin tulee luultavasti. Niillä vasta hauskaa olisikin yhdessä.

Kauhea ikävä murua. Pahentaa vain, kun tietää, että joutuu olemaan vielä ainakin viikon ilman sitä. Mieluummin olisin koululla. Kaiken lisäksi muru on kauhean kipeänä, enkä voi häntä auttaa mitenkään. Voisin ottaa sen pienen syliin ja nukkua vieressä.

Pitänee tästä mennä nukkumaan, yksin. Ei kiinnostaisi. Unohdin sitä paitsi laittaa patterin isommalle, hienoa jäätyä taas koko yö. Taas tämä alkaa, kylmyys.

Mutta mukavaa syksyn jatkoa!

Maria

Aloitin lukemaan Pirkko Saisiota. Pidän jotenkin kauheasti tuosta kirjoitustavasta, taidan jonkun muunkin kirjan lainata, kun ensi kerralla pääsen kirjastoon asti. Olen viime aikoina käynyt lähinnä Metsossa, kun sinne on niin paljon helpompi mennä ja se on niin paljon suurempi kuin Ylöjärven tai Hämeenkyrön kirjastot. Miut oltiin jopa pongattu sieltä :) Nähdään Ippes, tule ensi kerralla moikkaamaan!

tiistai, 22. toukokuu 2007

Lähde Latvian prideille 2.-3.6.!

Lähde vihreiden nuorten ja opiskelijoiden kanssa Riikaan gay prideille!

Viime vuonna kaupunki kielsi pride-kulkueen, tänä vuonna se on sallittu
ja alueen hallinto-oikeus on todennut, että viimevuotinen kielto oli
laitoin. Nyt tarvitaan kuitenkin painostusta muista EU-maista, jotta
viranomaiset turvaavat kulkueen, ja hlbt-vähemmistöjen oikeuksia
parannettaisiin.

Matkaan lähdetään Helsingistä lauantaiaamuna 2.6. ja paluu on seuraavan
päivän iltana. Lauantaina ohjelmassa on bileet ja sunnuntaina pride-kulkue.

Reissu maksaa ViNOn (ja sen jäsenjärjestöjen) jäsenille 50 euroa, muille
65 e. Hinta sisältää matkat, majoituksen hostellissa ja hyvän meiningin.

Ilmoittaudu viimeistään torstaina 24.5. Kerro ilmoittautuessasi
yhteystietojesi lisäksi syntymäaikasi ja jos menet paikalle aiemmin tai
jäät sinne.

Tapahtuman kotisivut: <http://www.mozaika.lv/>
Matkan järjestää Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto:
<http://www.vino.fi/>

ViNOn pride-kiertueen muut kohteet ovat Helsinki 30.6. ja Tallinna 11.8.


Ilmoittautumiset ja lisätiedot:
ViNOn sateenkaariverkoston vetäjä Leena Hernesniemi
s-posti [email protected]
puh. 040 742 9182

lauantai, 10. maaliskuu 2007

400 Slag

En kait ole jaksanut ja viittinyt kirjoittaa vähään aikaan. Joko on ahdistanut niin paljon, etten ole saanut sitä puretuksi tai  ei ole ajatus muuten vaan kulkenut.

Nyt sattuu ja ahdistaa niin paljon, että en osaa enää olla. Pakko tämä on jotenkin purkaa. Hajoan muutekin tähän. En jaksa kirjoittaa rakkaalle psykologilleni kun en jaksa kuunnella sitä minäymmärränmuttasinunpitäisitehdäjotainasioille. No onhan se oikeassa, mutta en mie jaksa.

Kun en tiedä mistä tää johtuu. Tai ehkä tiedän, mutta ei sen niin väliä.

En nyt jaksaisi puhua ihmisten kanssa. Pakko sitä kait on. Kuitenkin haluaisin pitää jotain yhteyttä muruun. En saa siihen mitään kontaktia, tai sekin kait johtuu minusta taas. Pitäisi ehkä vaan jaksaa kuunnella noita kaikkia.

Huomaatteko en saa mitään järkevää aikaseksi? Mukavaa kun tämä kaikki kiertää päässä kehää eikä mistään tule mitään.

Yritän vaikka keskittyä johonkin muuhun. Vaikka kirjoittaa rakkalle psykologilleni, että olen ihan ok. Se sitä varmastikaan usko, mutta antaa olla.

Huomenna jo koululle ja ensi viikolla tallivuoro.


Maria

lauantai, 13. tammikuu 2007

Don't Turn Your Back On Fear

Tyhjyys.

Ei väsytä, en tunne olevani mitenkään hereillä. Ahdistaa. Tai ahdistaa lähinnä tämä olotila. Tekisi mieli itkeä, mutta ei pysty.

Välimatka. Ikävä.

Huomenna jo koululle onneksi. Saa nukkua pitkään ja herätä murun vierestä, se on parasta. Aamut ovat jotenkin kauniita, ihanan rentoja, turvallisia ja aitoja. Ei periaatteessa mikään kiire mihinkään.


Penneyn pennuista oli kuulemma tullut yksi kysely sähköpostiin, en ehtinyt vielä lukea sitä. Ehkä äiti tajuaa lähettää sen miullekin. Hyvä jos edes yksi pentu tulee myytyä. Epätoivo. Onneksi sen maha tässä viikon aikana ole kauhiasti kasvanut, toivoa on vielä.


Guns N' Rosesia ja SETA, auttaa aina.


Maria
  • toivottu-lapsi.png


  • vihertestitytto_120px.png

    98% o//
  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Ajatuksia jostain ahdistuksen rajamailta

  • Tagipilvi