Tyhjyys.

Ei väsytä, en tunne olevani mitenkään hereillä. Ahdistaa. Tai ahdistaa lähinnä tämä olotila. Tekisi mieli itkeä, mutta ei pysty.

Välimatka. Ikävä.

Huomenna jo koululle onneksi. Saa nukkua pitkään ja herätä murun vierestä, se on parasta. Aamut ovat jotenkin kauniita, ihanan rentoja, turvallisia ja aitoja. Ei periaatteessa mikään kiire mihinkään.


Penneyn pennuista oli kuulemma tullut yksi kysely sähköpostiin, en ehtinyt vielä lukea sitä. Ehkä äiti tajuaa lähettää sen miullekin. Hyvä jos edes yksi pentu tulee myytyä. Epätoivo. Onneksi sen maha tässä viikon aikana ole kauhiasti kasvanut, toivoa on vielä.


Guns N' Rosesia ja SETA, auttaa aina.


Maria