Suden hetkiä

Hejsan taas.

Pitäisi oikeasti olla nukkumassa, mutta ei oikeastaan väsytä. En tiedä mitä tässä tekisin hetken, ennen kun menen nukkumaan. Huomenna pitäisi mennä trimmaamaan tuo meidän kauhukakara (eli siis Penneyn ainoa eloon jäänyt narttupentu.) Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Tässä lomalla (kolme viikkoa) voisi sitä hakea lenkille. Pennin mielestä oli ihanaa kerrankin, kun joku oli metsässä mukana. Kävin eilen niitä lenkittämässä parin tunnin metsälenkin.

En kait ole kirjoittanutkaan niiden pentujen syntymän jälkeen. No niitähän syntyi yhdeksän, 5+4. Parin vuorokauden ikäisenä niitä sitten alkoi yhtäkkiä kuolla, ihan yhtäkkiä muutamassa tunnissa, saivat jotain kohtauksia, etteivät saaneet henkeä ja sitten kuolivat parin tunnin sisällä. Osa kuoli matkalla eläinlääkäriin, osa kotiin ja muutama eläinlääkärin pöydälle. Se oli ihan hirveätä, äiti nukkui miu huoneen sohvalla, vahti pentuja yötäpäivää, lisäsi lämpöä pennuille ja lisäruokintaa. Mikään ei auttanut. Kuolleet pennut lähetettiin Eviralle tutkittavaksi, sieltä selvisi, että pennuilla on joku synnytystiehyissä jo saatu bakteeri, joka sitten tappoi. Sairaus meni keukoihin heti, eikä pennut ehtineet kärsiä, eikä sille mitään olisi voinut tehdä. Eloon jäi yksi narttu ja kolme urosta. En sitten tiedä, mitä teen kun tuon astutan uudestaan. Täytyy se ainakin eläinlääkärissä käyttää. Katotaan sitten, että laittaako sen antibioottikuurille jo ennen astutusta. No nuo kaikki neljä ovat onneksi terveitä ja aktiivisia koiralapsia. Yhdellä oli jotain ruuasta johtuvaa ihon punaisuutta, mutta senkin sai kuriin oikealla ruualla.

Oi, hienoa. Se opintorahan tuloraja sitten nousi! Kiitos. Edellisestä kerrasta tosiaan on vuosia, ja sen jälkeen kuitenkin rahan arvo on laskenut. En nyt viitsi tähän kirjoitella mitään poliittista, siis lähinnä tähän vuorokauden aikaan, ei oikein ajatus kulje.

Iltaisin alkaa jo olla pimeää. Pääsee taas aloittamaan tutut iltalenkit. Viimeiset viisi vuotta olen koirien kassa käynyt koko ajan piteneviä lenkkejä.. Malinin viimeisen talven kävelin vain muutaman kilometrin illassa, viime talvena kävelin jo reilut viisi kilometria. Tänä syksynä voisi taas kilometrejä lisätä, jos vain keksisi jotain lenkkejä, ja kuntokin riittäisi. Täällä kyllä olisi remmilenkkeilyyn kymmeniä kilometrejä kävelyteitä.

Oma kunto on tippunut hirveästi. Harmittaa. Tietenkin asialle voisi tehdä jotain, jos jaksaisi. Jotain muutakin, että siitä valittaa täällä. Jos vain edes tänä talvena tulisi vähän luntakin, pääsisi hiihtämään. Iltaisin ei vain nykyään jaksa lähteä lenkille, kun tulee tallilta. Kotona Penny tietenkin odottaa.

Penneyn kanssa on nyt muutama näyttely käyty pentujen jälkeen. Menestys ei ole ollut kummoinen. Kaksi H:ta on tullut, toinen Kirsi Niemiseltä ja toinen Spanieliiton päänäyttelystä, molemmilla kerroilla siitä, että se on muka lihava. Ei se oikeasti ole, pentujen jäljiltä on vain vähän selkälihakset tippuneet ja löysää nahkaa lapojen päällä. Kaksi ERIä, toisella kertaa jopa PN4. Ollaan nyt Pennyn kanssa käyty kahdestaan parissa näyttelyssä. Se on ollut kovin rentouttavaa. Koira on rauhallinen ja toimii. Ensi viikolla sitten Seinäjoelle, kasvattajatädin määräys, vaikka en mielelläni olisi ko. tuomarille vienyt. No samapa se sitten, jos kolmas H tälle vuodelle haetaan. Ehkä pitäisi se Jyväskylään ilmottaa, tuomarin takia sinne voisi mennä, mutta taitaa olla aika kalju? Pudottaa nyt karvojaan, taitaa olla aika laikukas lauantaina...

Hilkka pitäisi viedä mätsäriin parin viikon päästä, en tiedä haluanko tietää, mitä siitäkin tulee :'> Ei se ole tainnut elämänsä aikana niin paljoa koiria nähdä kerralla ja ihmisiä. Jees. Saa nähdä. Murun Elvi-koirakin tulee luultavasti. Niillä vasta hauskaa olisikin yhdessä.

Kauhea ikävä murua. Pahentaa vain, kun tietää, että joutuu olemaan vielä ainakin viikon ilman sitä. Mieluummin olisin koululla. Kaiken lisäksi muru on kauhean kipeänä, enkä voi häntä auttaa mitenkään. Voisin ottaa sen pienen syliin ja nukkua vieressä.

Pitänee tästä mennä nukkumaan, yksin. Ei kiinnostaisi. Unohdin sitä paitsi laittaa patterin isommalle, hienoa jäätyä taas koko yö. Taas tämä alkaa, kylmyys.

Mutta mukavaa syksyn jatkoa!

Maria

Aloitin lukemaan Pirkko Saisiota. Pidän jotenkin kauheasti tuosta kirjoitustavasta, taidan jonkun muunkin kirjan lainata, kun ensi kerralla pääsen kirjastoon asti. Olen viime aikoina käynyt lähinnä Metsossa, kun sinne on niin paljon helpompi mennä ja se on niin paljon suurempi kuin Ylöjärven tai Hämeenkyrön kirjastot. Miut oltiin jopa pongattu sieltä :) Nähdään Ippes, tule ensi kerralla moikkaamaan!

Lähde vihreiden nuorten ja opiskelijoiden kanssa Riikaan gay prideille!

Viime vuonna kaupunki kielsi pride-kulkueen, tänä vuonna se on sallittu
ja alueen hallinto-oikeus on todennut, että viimevuotinen kielto oli
laitoin. Nyt tarvitaan kuitenkin painostusta muista EU-maista, jotta
viranomaiset turvaavat kulkueen, ja hlbt-vähemmistöjen oikeuksia
parannettaisiin.

Matkaan lähdetään Helsingistä lauantaiaamuna 2.6. ja paluu on seuraavan
päivän iltana. Lauantaina ohjelmassa on bileet ja sunnuntaina pride-kulkue.

Reissu maksaa ViNOn (ja sen jäsenjärjestöjen) jäsenille 50 euroa, muille
65 e. Hinta sisältää matkat, majoituksen hostellissa ja hyvän meiningin.

Ilmoittaudu viimeistään torstaina 24.5. Kerro ilmoittautuessasi
yhteystietojesi lisäksi syntymäaikasi ja jos menet paikalle aiemmin tai
jäät sinne.

Tapahtuman kotisivut: <http://www.mozaika.lv/>
Matkan järjestää Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto:
<http://www.vino.fi/>

ViNOn pride-kiertueen muut kohteet ovat Helsinki 30.6. ja Tallinna 11.8.


Ilmoittautumiset ja lisätiedot:
ViNOn sateenkaariverkoston vetäjä Leena Hernesniemi
s-posti leena.hernesniemi@vihreat.fi
puh. 040 742 9182

En kait ole jaksanut ja viittinyt kirjoittaa vähään aikaan. Joko on ahdistanut niin paljon, etten ole saanut sitä puretuksi tai  ei ole ajatus muuten vaan kulkenut.

Nyt sattuu ja ahdistaa niin paljon, että en osaa enää olla. Pakko tämä on jotenkin purkaa. Hajoan muutekin tähän. En jaksa kirjoittaa rakkaalle psykologilleni kun en jaksa kuunnella sitä minäymmärränmuttasinunpitäisitehdäjotainasioille. No onhan se oikeassa, mutta en mie jaksa.

Kun en tiedä mistä tää johtuu. Tai ehkä tiedän, mutta ei sen niin väliä.

En nyt jaksaisi puhua ihmisten kanssa. Pakko sitä kait on. Kuitenkin haluaisin pitää jotain yhteyttä muruun. En saa siihen mitään kontaktia, tai sekin kait johtuu minusta taas. Pitäisi ehkä vaan jaksaa kuunnella noita kaikkia.

Huomaatteko en saa mitään järkevää aikaseksi? Mukavaa kun tämä kaikki kiertää päässä kehää eikä mistään tule mitään.

Yritän vaikka keskittyä johonkin muuhun. Vaikka kirjoittaa rakkalle psykologilleni, että olen ihan ok. Se sitä varmastikaan usko, mutta antaa olla.

Huomenna jo koululle ja ensi viikolla tallivuoro.


Maria

Tyhjyys.

Ei väsytä, en tunne olevani mitenkään hereillä. Ahdistaa. Tai ahdistaa lähinnä tämä olotila. Tekisi mieli itkeä, mutta ei pysty.

Välimatka. Ikävä.

Huomenna jo koululle onneksi. Saa nukkua pitkään ja herätä murun vierestä, se on parasta. Aamut ovat jotenkin kauniita, ihanan rentoja, turvallisia ja aitoja. Ei periaatteessa mikään kiire mihinkään.


Penneyn pennuista oli kuulemma tullut yksi kysely sähköpostiin, en ehtinyt vielä lukea sitä. Ehkä äiti tajuaa lähettää sen miullekin. Hyvä jos edes yksi pentu tulee myytyä. Epätoivo. Onneksi sen maha tässä viikon aikana ole kauhiasti kasvanut, toivoa on vielä.


Guns N' Rosesia ja SETA, auttaa aina.


Maria

Nyt tuntuu vain niin hyvältä. Viime yönä itkin itseni uneen, saa nähdä miten tänä iltana. Nyt on vain semmoinen iloisen odottava fiilis. Ikävä kuitenkin. Murun kanssa puhuminen piristi, oli ihana kuunnella neidon ääntä ja naurua. Se on maailman ihanin ihminen, tärkein. Nähdään jo huomenna. Parasta, niin ihanaa. Ei osaa sanoa mitään järkevää, mutta pitää purkaa tätä johonkin. Ajatukset kiertää muutenkin kehää kun yritän mennä nukkumaan ja mistään ei tule mitään. Maanantait on parhaita.

Aloitin tänään lukemaan tuota Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Alku vaikutti erittäinkin lupaavalta, pidän. Voisin sitä vielä vähän jatkaa tässä ennen kun menen nukkumaan. Haluaisin ehkä lukea tuon mieluummin ruotsiksi, mutta siinä tulisi kuitenkin vähän tämä rajallinen kielitaitoni vastaan. Harmi. Kirjat, ja runot varsinkin, muuttuvat suomentajan käsissä niin paljon, että se alkuperäinen ajatus hukkuu liiankin helposti. Jos jaksaisin olla reipas laittaisin tähän muutaman esimerkin Edith Södergranin runoista, ehkä myöhemmin.

Hauskaa.

Ihaninta, näen murun jo huomenna. Harmi vain koulu alkaa vasta kahdeltatoista, saan kyydin koululle niin en viitsi pyytää, että lähdettäisiin jo aikaisin. Huonoilla tekosyillä sain tuon ylipuhuttua, että lähdetään jo kymmeneltä. Parasta.

Nyt nukkumaan, niin huominen tulee nopeampaa.


Maria

Ahdistaa. Taas kaikki. Ikävä, välimatka, ikävä.

Ei jaksa. Itkettää taas.

Voisi ehkä sulkea koneen ja mennä nukkumaan,


Maria

Olipas taas tosiaankin mukava päivä, eh. Käytiin pitsalla koko perhe. Olin ihan menossa Koskikeskukseen, mutta kun tajusin autossa kysyä mihinkä ollaan menossa, Ideaparkkiin kuulemma. Joo, kannatti tosiaan olla kertomatta. Olisin jäänyt kotiin. Sinne Raxiin oli (onneksi) hirveä jono ja eikä näyttänyt edistyvän yhtään.
Koko Ideapark täynnä jotain ihme kauppoja, muutenkin ahdistava laitos. En oikein tuntenut kuuluvani joukkoon kirpputorivaatteideni kanssa. Lopulta nuo suostu lähtemään Koskikeskukseen. Sinne pääsi jopa heti sinne Raxiin sisään ilman jonottamista. Viereisessä pöydässä istui ilmeisesti sisarukset. Söpö homopoika juuri minuu vastapäätä, hymyili kauniisti kun käveli ohitse, pelasti miu päivän :D
Lisäks käytiin varmaan kymmenessä eri kaupassa etsimässä Annalle talvitakkia, ihan kun joku talvi sieltä edes tulisi. Nytkin sataa vettä ja on plussan puolella reippaasti.

Olipas taas vaikea nukkua yksin. Liikaa tilaa, liian kylmä. Ehti jo tottua siihen tyttöön joka tuhisi siinä vieressä. Ikävä. Pitäisi vielä tämä viikko jaksaa, onneksi on jo torstai.


Epätoivo iskee. Enkuilla on yhdeksän muuta astutusta ja varmaan lisää tulee. Mihinkä mie änkeen nuo kaikki miljoona pentua? Vapaaehtoisia? Arf.

Tässä voisi vaikka kirjoittaa jotain pitkästä aikaa, jos vaikka jonkun runontapaisen saisi aikaiseksi. Tosin hermo menee kun joku popittaa anttituiskua olohuoneessa.

Ha, niin unohdin kertoa. Hiukset sitten lähtee huomenna. Elä muru syö minuu.


Maria

Hei taas (: Kiitokset blogilistalaisille, jonkun blogi on taas noussut  top listalla mukavasti ja lisää lukijoita/tilaajia on tullut lisää. Itsestänne saa ilmoittaa.

Joo. Ollut mukavaa tässä, olin murulla Nousiasissa ja nyt muru täällä lauantaista lähtien, lähtee huomenna. Onneksi koulu alkaa jo maanantaina niin ehtii olla koko 24/7 yhdessä ^^

Ollaan nukuttu, käyty lenkillä, oltu. Pelattu Suomirock-triviaa, jonka TUO voitti, tässä menee uskottavuus.. Rannassa oli über söpöä, koirat tosin yritti käydä uimassa kun jotkut kaksi seisoi laiturilla. Päiväunet on aika jees, joo. Ollaan oltu ihan kiltisti.

Ihaninta.


Penneyn maha on jo hirveän kokonen, pitäisi ottaa siitä kuva, kun ulkona olisi edes sen näköistä. Tänäänkin satanut kaatamalla koko päivän. Joo, siis kakskymmentä pentua tulossa. Välillä se tuntuu varovan sitä mahaansa ja liikkuu hassusti, mutta hyppii ja loikkii melekein normaalisti. Kuukausi vielä, minkähän näköinen se maha siinä vaiheessa on?

Ilmeisesti Tinttikin on sitten kantavana, kuulemma maha kasvanut, vaikka se ei syö mitään.

Hrr, nämä tästä lähtevät nukkumaan.


Maria

Huomenna. <5

Joo.  


Maria

Lapsi päivittää tätä ahkerasti, ehkä liiankin. Mutta kun ei omista elämää niin sitä ei omista. Emma on lenkillä niin kulutan aikaa tämän rustaamiseen.

Oltiin Jessen kanssa lenkillä, eipä taidettu kieppua pitkin näitä Metsäkylän teitä joku puoltoistatuntia. Jossain vaiheessa polvet päätti, ettei ne halua jäätyä ja oli pakko kääntyä kotiin. Oli mukava jutella, tai mie selitin varmaan Emmasta koko ajan, eh. Oui, ehkä se osaa sanoa miulle jos sitä ei kiinnosta kuunnella. Se on vaan niin tärkeä miulle, ehkä kun ei nähdä usein, vaikka tulee soiteltua, mutta silti. Ikävä on noita muitakin pohjoisen poikia.

Hukasta ja Keasta en myöskään ole kuullut hetkeen mitään. Olisi ehkä kiva kuulla kuulumisia. Ne taitaa olla edelleen yhtä rakastuneita (: Niin kuin jotkut muutkin. ;>

Tuo yksi ei edelleenkään halua ymmärtää. Menisi laatikkoon, että oppisi tajuamaan, yrittäisi edes ajatella asioita. Toisaalta eipä tarvitse olla kaveri jos ällöttää miu seurani. Eipä sillä, että oltaisiin edes nähty yläasteen loppumisen jälkeen.

Miksi kaikilla ihmisillä on elämä jouluna? Joo, ehkä sitä pitäisi olla vähän seurallisempi kun majottautua tänne huoneeseen ja nörtätä.

Ei vaan osaa.


Maria

Uusi joulu, ha. Lisää lahjoja siis. Sain Mariskan Suden hetken, Zen Cafeen Stop ja Placebon Meds. Nightwish kirjan, Geishan muistelmat kirjan ja www.liisanblogi.com joka on joku Tuija Lehtisen nuorten kirja. Todella vaikea lukuinen :'D Brokeback Mountain dvd:n ihan kun en olis katsonut sen vasta kaksi kertaa, mutta ei mitään. Paras oli kuitenkin Ihaa pehmolelu, söpö. Konvehtirasian, inhoan niitä, niissä on yleensä kaksi jotain syötävää ja loput pahoja. No syötänpä ihmisille niitä sitten. Vieläkö oli jotain? Saipa - Tappara peliin liput lauantailla jonka lahjotin Annille, haluan nähdä Emman. Eikä mikään Tappara-Saipa peli kiinnosta kun Tappara hakkaa Saipan kymmenen nolla. Ilveksen peliä olisin voinut mennä katsomaan, jos se olisi ollut parempi päivä.

Huomenna mennään Ponimäkeen, siellä on joku Tapaninpäivän juhla taas vaihteeksi, rekiajelua todellakin. Näenpähän Pullan ainakin. Keskiviikkona sitten Katille Sakkea vääntämään. Yritin houkutella Tiinaa maastoon Lululla, mutta ei se kuulemma viitsi lähteä, harmi. Ehkä käyn vähän juoksemassa sen kanssa kuitenkin jos löytyy tie missä pääsee menemään, kun jäätäkään ole.

Pitäisi kait jotenkin vaikuttaa kauhian seuralliselta tai jotain. En kuitenkaan jaksa nyt yrittää. Söinkin kuulemma liian vähän ja liian nopeasti, ha. No nuokin hakkaa tuolla Xboxia, kait miekin saan olla sitten koneella. Pitäisi ehkä taistella tuon Tiinan uuden läppärin nettiyhteys kuntoon, mutta nyt ei hermo riittäisi yhtään mihinkään niin vaikeaan, vaikeaan todella.

En välttämättä haluais sanoa näin, mutta haluaisin tietää mitä Emmi ajattelee tästä kaikesta. Se ei vastannut vieläkään miu sähköpostiini jossa selitin kaiken. Kerroin sille jo tosin puhelimessa Emmasta ja miusta. Ei se välttämättä vaikuttanut mitenkään vihaiselta tai muuten oudolta. Sanoi vain arvanneensa jo aikaa sitten, että tässä käy näin ennemmin tai myöhemmin.

Ihanat nuo Mariskan levyn kannet, samoin Placebon. Aidot levyt on vaan niin parhaita aina.

Joo, olette muruja.


Maria

Siinä sitten meni sekin jouluaatto osa I, huomenna osa II joka ei ole toivottavasti ole yhtä kauhia kun tämä. Joo, oltiin mummulla. Myös meidän serkut siellä. Joo, ne ei ole tajunnut miu vinoutunutta huumorintajua enää kymmeneen vuoteen, mutta ei se mitään. Syöminen tuotti tuskaa. Yritin kauhian kohteliaasti syödä peruslohilanttulaatikkorosolli yhdistelmän.

Käytiin vähän kävelemässä niiden serkkujen kanssa, tai kolmen vahimman. En edes muista montako niitä on yhteensä, ehkä viisi? Ihme lapsia ne on. Toisaalta sain angstata Elisalle noista meidän koululla olevista opettajaongelmista, ihan kun sitä olis kiinnostanut koko asia, mutta eipä ole miun ongelma.

Sain ihan mukavia lahjoja. Mummun tekemät säärystimet ja pinkit tumput oli aika rocks. Äitiltä sain Kjell Westön Missä kuljimme kerran, vaikka en edes tajunnut pyytää sitä. Ja John Irvingin Kunnes löydän sinut. Pari levyä Paarman Pidä liekkis ja Soul Captain Bandin Tanssijan valinta. Mitähän vielä? Kolmet raidalliset kalsarit (meinasin ruveta nauraan hysteerisenä kun avasin niitä paketteja.) Ja raidallisen yöpaidan. Joku on lukenut miu ajatuksia. Mustan villapaidan, topparatsastushanskat, ratsastussukat, suklaata. Suomirokkia triviaalin jonka äiti oli ostanut varmaan vaan siks, että se voittaa meidät kaikki siinä ihan kuus nolla. Leffalippuja, miten saan ne huhtikuuhun mennessä käytettyä? Ehkä vien Emman elokuviin. Mitähän vielä? Ei muista. Lapsella on dementia. No suklaata tietysti.

Parhain oli kuitenkin miu Emma, niin muru. Oli ihana kuunnella sen ääntä tuossa kun se soitti. Tuli niin ikävä. Tekisi mieli vaan olla sen lähellä, pitää kiinni. Nukkua vieressä ja pitää sylissä. Joo, tiedän, että olen hokenut tätä viimeiset pari päivää, mutta se on niin rakas.

Hrrr, odotan tässä, että muru tulee takaisin koneelle. Ihanaa joulua! Noin kymmenennen kerran, mutta eiköhän tämä ole kohta ohi.


Maria

Ei tämä tunnu joululta enää yhtään. Ei sillä, että sade vei kaiken lumen pois viime yönä, vaan alko se sama riitely ja huutaminen heti aamusta. Ihan kun koiraani veisi ulos ilman, että siitäkin pitää tulla valittamaan.
En edes käynyt aamulla syömässä mitään.
Tai en ole syönyt kunnolla pariin päivään. Eilenkin änkesin haarukalla lanttulaatikkoa kurkkuun, että pystyin nielasemaan. Ei tajua.

Mie en oikeastaan jännitä asioita mitenkään erityisesti. Tämän vuoden puolella tulee mieleen vain Messari ja Roippasen näytteleminen ja nyt tämä. Hassua. Vaikka joka maanantaiaamu kun menee koululle on vähän tuntunut hassulta vatsassa, kun tietää, että näkee murun. Nyt tämä on noin miljoona kertaa pahempaa. Ei tarvitse miettiä, kuinka lähellä voi nukkua, tai voiko edes nukkua vieressä. Eikä mitään muutakaan.

Roippasesta tuli mieleen eilinen. Nyt Neptu taitaa olla viettämässä mukavaa joulua murunsa kanssa, mutta eilen sain ihanat kiitokset:
Kiitos sulle itsellesi..mä meinasi siinä vaiheessa alkaa itkeen, kun Roi katsoi sua ja j. tä..Mun avoni oli aika järkyttynyt..ei Roippis voi toimia..ja sit kun se tajus..ahhaa..ilmankos poju tahtoi osata..naisten koira..ja se tajus sen, yllättäen, että sä ja J.. olette meitä..ei se ollut eikä ole se asia, vaan se suuri luottamus..kun se näki teidän toiminnan..

Tämä joulu on ehkä sittenkin pelastettu. Sain jotain käsittämättömän hienoa, sen mitä en uskaltanut edes toivoa, miun Emman.

Ihanaa ja rauhallista Joulua nyt vielä kerran. Kiittää ja kumartaa kaikkia lukijoita, tiedän, että teitä löytyy ;>


Maria

...enää samaa ilmaa.

Pieni pätkä yhdestä keskustelusta murun kanssa:
J sanoo:
Mietin vaan, että toivottavasti sillä Saaralla on nyt hyvä olla.
Q sanoo:
Toivottavasti. Siellä se on.
J sanoo:
Tähtenä.

Sitten tuli se itku. Pitkästä aikaa. Kait tämä monen viikon stressaaminen vaikuttaa, samoin joulu. Ja vain yksinkertaisesti se, että on niin hyvä olo. Ehkä sitä tajus asioiden keskinäisyyden. En mie tarvitse ketään muuta tähän kuin Emman, antaa vanhojen asioiden olla.

Ikävä edelleen Saaraa, mutta sillä on kaikki hyvin, tuolla jossain.

Emma tämän kaiken kiteyttikin: Tärinä. Ihastuminen. Onnellisuus. Hyvä olo. Turva. Söpöys. Lämpö. Kauneus. Hrr.

Ei väsytä, eikä tee mieli mennä nukkumaan, vaikka huomenna ei saisikaan nukkua pitkään.


Ihanaa Joulua, tänään se pukki ehkä tulee!


Maria